Siirto ETA-alueen ulkopuolelle tulee arvioitavaksi yleensä vähän yllätyksenä ja vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä jo sopimuksia. Jos ollaan ulkoistamassa asiakaspalvelutehtäviä, markkinointia tai hankkimassa pilvipalveluita, on hyvin tavallista, että toimittajat toimivat globaalisti. Mahdollinen kansainvälinen siirto voi tulla kyseeseen esim. seuraavien osalta:
Kansanväliset siirrot tulee arvioida oikeastaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on ihan prosessin alussa, jossa organisaatio vasta suunnittelee hankintaa. Siinä yhteydessä olisi jo kuvattava henkilötietojen käsittely, käsiteltävät henkilötiedot ja rekisteröityjen ryhmät, jossa henkilötietoja käsitellään. Usein organisaatiot tuottavat jo tässä kohtaa yleistasoisen kuvauksen käsittelystä ja toimittajan mahdollisesta roolista henkilötietojen käsittelystä – vaikkei toimittajaa olisi vielä valittu. Tämä kuvaus on pakollinen siksikin, että tietosuojaperiaatteiden toteutumisen tai ihmisten oikeuksien ja vapauksien suojan arviointi ei muuten ole mahdollista. Jos toimittajaa ei ole vielä valittu, ei tietenkään voida vielä varmuudella nimetä henkilötietojen siirtoja, mutta kuvauksen laatimisen jälkeen, tulisi esittää kaksi kysymystä:
Kohdan 2 yhteydessä tulee arvioida myös se, että voimmeko ylipäätään siirtää henkilötietoja ETA-alueen ulkopuolelle. Tai onko käsittely sellaista, että tietyillä lisäsuojakeinoilla (pseudonymisointi, salaus, hajauttaminen, ym.) siirto voitaisiin tehdä.
Toisen kerran kansainvälisiä siirtoja tulee arvioida, kun arvioidaan toimittajia (tai toimittajaa, jos kyse on jo valmiiksi valitusta toimittajasta). Koska jokainen toimittaja toimii usein omalla tavallaan, tulee toimittajaa pyytää avaamaan käsittelyketju ja käytetyt alihankkijat, sekä sopimukset, joilla käsittelyä ohjataan. Tässä kohtaa tarkastetaan myös tietoturva eri toimittajilla ja miten he sopimuksilla siihen sitoutuvat. Toimittajat usein julkaisevat omia alihankkijalistojaan, käytettyjä alikäsittelijöitä ja erilaisia tietoturva- tai tietosuojakuvauksia palveluistaan, joista nämä asiat myös voivat selvitä. Myös sopimuksilla niitä on nykyään pääsääntöisesti hyvin avattu. Ja ellei asia selviä edellisiltä, tulee toimittajan kanssa käydä riittävä vuoropuhelu asian osalta.
Toimittajan valinnan jälkeen siirrot varmistuvat ja jos siirto ETA-alueen ulkopuolelle tapahtuu, hankintaosasto tarvitsee tietosuojatiimiltään:
Sopimuksia ei kannata allekirjoittaa ennen edellisiä, sillä kokemusten perusteella toimittajien yhteistyöhalu laantuu merkittävästi, kun nimet on saatu paperiin ja laskutus juoksemaan. Täydennän siis edellisen blogini muistilistan hankinnoista seuraavanlaiseksi:
Lopuksi vielä tärkeä huomio! Joskus hankinnan alussa yritetään säästää työaikaa ja tehdä hankinnasta mahdollisimman nopea prosessi. Todellisuudessa alkuvaiheen asioihin tullaan törmäämään viimeistään silloin, kun tietosuojatiimi alkaa tekemään arvioita vaikutustenarvioinnin tarpeesta ja alkavat laatimaan käsittelytoimien kuvausta ja informointia. Jos siinä vaiheessa havaitaan ongelmia, voidaan olla tilanteessa, jossa organisaatio on tehnyt hankinnan, jota se ei voi hyödyntää.
Selkeällä prosessilla ja mallilla joka tapauksessa lain vaatima työ vaan sijoittuu hankintaprosessin alkupäähän loppuvaiheen sijaan ja antaa organisaatiolle enemmän mahdollisuuksia hallita tietoturvan ja tietosuojan toteutumista tehokkaammin.
*** Päivitys 08 / 2023 ***
10.7.2023 Euroopan komissio antoi tietosuojaa koskevan riittävyyspäätöksen Euroopan ja Yhdysvaltojen tietosuojakehykselle (DPF, Data Privacy Framework). Tämä vapautti ainoastaan lisäsuojakeinojen määrittämiseltä, joita tarvittiin vielä vakiomuotoisten sopimuslausekkeiden ollessa siirtomekanismina. Joka tapauksessa kaikki muu tulee edelleen tehdä, joten kannattaa varmistua, että jatkossakin tunnet siirrettävät tiedot, määrittelet siirtomekanismit ja tunnet toimitusketjut. Ja historiasta kannattaa oppia. Tämä on jo kolmas siirtomekanismi kahden aiemman kaaduttua EU oikeudessa. Kannattaa ehkä ainakin vähän varautua siihen, että maailma voi jälleen muuttua.